Stratocaster

Ensimmäinen rakentamani kitara on mallia Stratocaster. Tervaleppä runko ja yksiosainen vaahtera kaula. Vaahtera on suomalaista, joten siitä lavan vauhtiviivat. Lavan outo muoto on muistutuksena siitä että jyrsimen kanssa kannattaa olla tarkkana lavassa. Mitään paikkausta en tuohon halunnut ja eikä siitä "vauhtiviivojen" takia olisi tullut tyydyttävää. Projekti otti pari vuotta, mutta sen aikana alkoi myös projektit nro 2 ja 3.

Soiva peli siitä tuli ja muutama keikkakin sillä on heitetty. Suoraan sanottuna en uskonut, että siitä tulisi niin hyvä, mutta kyllä se minun soittimissani meni kärkikastiin. Toisaalta en ole ikinä arvosoitinta omistanut. Aivan valmis se ei vielä ole, koska maadotus pitäis vetää kunnolla (tähtimaadoitus) ja satulaa hieman viilata. Ja semmonen pikku ruuvi lapaan kieliä varten.

Näistä lankuista lähdin liikkeelle.

Runko

Pikkasen sirkkeliä, höyliä ja liimaa, jonka jälkeen sitä sai jo sahailla muotoon. Myös kaula sai muotonsa, vaikkei siitä kuvia olekkaan.

Sahauksen jälkeen jyrsin rungon sapluunan avulla muotoon ja samalla myös jakin paikka ja muut kolot tuli jyrsittyä.

Heti piti mallata ja ihmetellä, että osuiko mikki poterot kohilleen. Myöhemmin tuo pleksi vaihtui vaaleampaan. 

 Höylällä ja raspilla reunat kuntoon.

Kaula

Kaula on suomalaista vaahteraa, joka kaadettu yli 10v sitten ja ollut sahattuna myös siitä asti. Ostin sitä pienen läjän ja otin samantien sisälle kuivumaan. Lankut oli tosi suorasyistä ja hyviä, joskin niissä on hieman värivikaa. Kiire oli niitä ostaessa, joten omaan piikkiin menee muutama "reunalankku", josta ei kaulaa saa, mutta kyllä nekin hyvää puuta on. Näistä ei tullut kaulaa stratoon, mutta samaa puuta ja muita kauloja on näistä tekeillä.

Kaulan alkuvaiheista ei kuvia ole, mutta tässä niitä mitä on:

Kaularaudan lavan puolen reikä

Nauhaurista tuli liian syvät, mutta nauhat ovat kyllä paikoillaan pysyneet.

Nollanauhan paikka

Lavan muotoilua kotikonstein. Tässä kuvassa näkyy tuossa lavan päässä tuo kolo, jonka sain jyrsimellä aikaiseksi. Kaulasssa on nuo väriviat eli vauhtiviivat, jotka kolosta erityisesti paistaa, joten en halunnut lähteä piilottelemaan vikaa, vaan jätin sen pitkäksi aikaa noin ja mietin mitä sille teen. Myöhemmin päätin korostaa koloa entisestään.

Yksitoimisen kaularaudan teko ja asennus.

Kaularaudaksi tuli 5mm terästanko, johon toiseen päähän tein jengat ja toisesta päästä taivutettiin vajaa senttimetri niin, ettei tanko pyöri kun rautaa kiristetään. Kuvassa 10mm prikan sisäreikää (muistaakseni 4mm) joutui suurentamaan ja parempaa kotikonstia en keksinyt, kuin kiinnittää prikka tiukasti kahden palikan väliin ja porata reikä (5mm) siihen. Viilaa koitin, mutta siitä ei tullut mitään.

Pähkinälista liimattiin uraan peittämään kaularauta. 

Välillä on mukava höyläillä. Vaikka lista oli reilun kokoinen, ei sitä lopulta jäänyt kitaraan kuin muutama milli ohuimpaan kohtaan, jos sitäkään. Kaulan muotoilussa hieman hirvitti, että meneekö uusiksi.

Abalone otelautamerkkien asennus

Tästä ei jäänyt kerrottavaa. Kohtalaisen helppo homma. Keskikohdat merkitsin ristivedoilla nauhavälissä nurkasta nurkkaan ja tarkistin että ovat toisiinta nähden suorassa. Hyvin onnistui.

Pintakäsittely

Rungossa oli värivikaa, joten päätin vetää valkosen pohjan ja harmaan helmiässävyn lakan alle. Pintakäsittelyssä käytin PPG automaaleja ja lakkaa. Koko työvaihe oli haastavin tässä projektissa. Koko vaihe on tehty kahteen kertaan ja muutamia vaiheita on tehty enempikin. Kaikki aineet ja työtavat, ruiskun ja kompressorin säätäminen sekä maalien, ohenteen ja lakan suhteet olivat minulle uusia. Autokin sai osansa valkoisesta pohjamaalista. Mutta vaikeuksien kautta voittoon. Jotenkin innolla odotan seuraavan kitaran pintakäsittelyä, vaikka tämä oli vaikea. 

Tuo käyttämäni lakka ei kaulaan ollut paras. Jotenkin liian muovinen pinta ja kosteimpina kesäpäivinä se tulee nihkeeksi, ainakin jos vertaa muihin kitaroihin, joita omistan. Mutta muina aikoina en tätä ole havainnut. Seuraavaan soittimeen tulee kuitenkin eri lakka.

Ennen helmiäistä, mallasin pleksiä ja totesin sen olevan väärä tähän kitaraan.

Kaulan viimeistely

Virittimien reiät.

Nauhat vasaralla uriin. Tässä prässäys kyllä auttais huomattavasti. Nauha taipuu vasaroinnin aikana ja moni reuna jäi irralleen. Niitä paikkailin pikaliimalla. 

Lapaan piti saada jotain tekstiä, joten kun pähkinää oli tarjolla, päätin veistää nimen lapaan.

Nauhavälien lakan hionta oli tylsin homma ja se ei onnistunut. Käyttämäni 600:nen paperi oli johonki eri tarkoitukseen ja se haukkas liikaa lakasta. Myöhemmin sain käsiini P600:sta paperia ja papereissa oli iso ero. Lakkaus olisi hyvä vielä paikata, mutta se saa nyt jäädä. Hyvän kiillon siihen sai, mutta ne 600 paperin naarmut paistaa sieltä täältä.

Nauhahionta

Lähtökohtasesti kitaralla pystyi soittamaan ilman hiontaa, mutta kuitenkin hionta on välttämätön. Teippasin kanttiseen teräsputkeen hiomapaperia ja aika ronski sai olla, että nauhat tasottuivat.

Nauhoihin tein uudelleen kruunun ja sen jälkeen nauhojen hionnat ja kiillotus.

Sähköt 

Vuorasin kolot kupariteipillä. Sähköjä joutuu vielä paikkailemaan jossain vaiheessa.